 |
Soile Kuitunen on Mikkelin kaupungin kehitysjohtaja ja rakentaa
tehtävässään
Suomen ensimmäistä digitaalista kaupunkia. Hän on mukana
valtioneuvoston
Tulevaisuusselontekotyössä. Ylivieskaan Kuitunen tulee
päiväksi pohtimaan
merkityksiä Meripohjolan mahdollistavassa johtamisessa. |
Tulevaisuusselonteko teemaryhmän puheenjohtajan pohdintaa
Onko Suomessa hyvinvointivaltiota 2030? Näin perimmäisiin kysymyksiin hallinto mahdollistajaksi –teemassa voimme päätyä. Elämmekö tuolloin yhteiskunnassa, joka huolehtii heikompiosaisista, vai sälyttyykö valta erilaisille yhteisöille ja vertaisryhmille?
Hallinto mahdollistajaksi –teemaryhmässä ei tule astua politiikan varpaille. Jätetään poliittiset arvovalinnat kansanedustajillemme ja niille päättäjille, jotka kunnissa määrittävät, minkälaiselta suomalainen hyvinvointivaltio tulevaisuudessa näyttää.
Silti meidän on tärkeää pohtia, haluammeko että suomalainen hallinto vuonna 2030 on mahdollistaja – ihmisten ja yhteisöjen omin voimin tekemiselle, kansalaisten elämänvoimalle, heikompiosaisten hyvinvoinnille.
Presidentti Sauli Niinistön aloite pienien tekojen puolesta herätti arvaamattoman ryöpyn. Totta kuitenkin on, että hyvinvointia ja elämänvoimaa rakennetaan – tai nakerretaan – arkisin pienin teoin.
Joka päivä. Ehkä Suomessa ja suomalaisessa hallinnossa ollaan vielä aika epävarmoja, miten tähän kansalaisista kimpoavaan aloitteellisuuteen tulisi suhtautua ja miten tätä energiaa tulisi hyödyntää.
Olemme kiinnostavassa tienhaarassa joka avautuu kun suomalaista hallintoa ja yhteiskuntaa haastetaan monelta eri suunnalta. Yksittäisten kansalaisten ja yhteisöjen tapa reagoida kokemiinsa epäkohtiin ja hakea ratkaisuja tapahtuu ennennäkemättömän nopeasti. Verkossa voi verkottua, mutta myös saada käyntiin ja toteuttaa asioita.
Vallattomat yhteislaitumet – nopeasti organisoituvat liikkeet ja liikehdinnät – voivatkin olla hallinnolta ja politiikalta piiloon jääviä todellisia valtakeskittymiä jotka saavat paljon aikaan. Tämä uudenlainen tekemisen kulttuuri merkitsee joillekin myös merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.
Jotakin merkittävää varmasti tapahtuu edellä mainituilla politiikan, hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan ja –liikehdinnän sekä markkinan akseleilla. Ehkäpä Suomi olisikin tässä uudisraivaaja. Voisiko Suomi vuonna 2030 olla maa, joka on kyennyt löytämään toimivan ja vaikuttavan mallin edellä mainittujen välille, yhdistäen hallinnon, politiikan, kansalaisyhteiskunnan ja yhteislaitumien sekä yritysten voimavaroja ja tukien kansalaisten elämänvoimaa?
Onko suomalaisessa hallinnossa sitten asioita joista on pidettävä kiinni? Mitä ovat hallinnon sydänarvot ja vaalittavat asiat? Työelämän hyvinvointia tutkinut
Kiti Mueller joka itsekin osallistuu tulevaisuusselonteon ennakointityöhön, on todennut että Suomessa tehdään eurooppalaisessa mittakaavassa ennennäkemätön määrä uudistuksia laatikkoja siirtelemällä. Tämä laatikkoleikki – organisaation osien yhdistämiset ja aukirepimiset – ei kuitenkaan näytä hyvinvointia tuottavan. Pikemminkin päinvastoin?
Voisiko suomalainen hallinto vuonna 2030 olla sydänarvoilleen uskollinen ja vaalia tasapuolisuutta, tasavertaisuutta, ihmisten hyvää ja kunnioittavaa kohtelua esimerkillisesti ja edelläkävijäkäytännöin?
Verkkomaailmaan tuli jo viitattua. Kirsti Lonka toteaa etteivät ICT ja digitaalisuus enää ole välineitä, vaan osa ihmisten kognitiivista arkkitehtuuria. Tulkitsen asiaa niin että ICT ja digi ovat osa tapaamme elää, tehdä töitä, ehkä ajatella? Meillä voisi Suomessa olla ihmislähtöisesti rakennettu digitaalinen hallinto, hallinto joka elää elämän ja digitaalisen maailman sykkeessä. Ihmistä ja ihmisarvoa kunnioittaen.
Lisää tulevaisuusselonteosta
