Miten maailman muuttuminen vaikuttaa kehittämiseen? Miksi lamaannumme juuri nyt, kun se on niin vaarallista?
 |
| Yhä arvaamattomammin, nopeammin ja rajummin muuttuvassa maailmassa myös kehittämisen ja hankkeiden suunnat ovat muuttuneet. |
 |
| Näkökulmamuutokset ovat selkeät - lineaariseen, aitoon asiakaslähtöisyyteen rakenteelliseen välinpitämättömyyteen, katse eteenpäin yhteisen näkemyksen suuntaan. Rakenteellien keskustelu antaa odottaa ulkoa tulevaa - turhaan. Turhautuminen ja voimattomuus valtaa helposti kuntajohtajan mielen, kun keskustelua käydään ylätason rakenteista ilman yhnteistä suuntaa. Kun on tulevaisuuden tekemisen aika - on pystyttävä näkemään kunnissa mahdollisuuksien ikkunat ja pystyttävä irrottautumaan kaunoista, riidoista ja rakenteista. Kohta voi olla myöhäistä. Seutujen tulevasiuus tehdään nyt. Alhaalta ylös suuntatuvana aktiivisuutena. Positiiviset kehittämisen kierteet syntyvät uudella tasolla - boreokratiasta innostuksen kulttuuriin:  |
Kehittämisen suunta muuttuu. Kehittämisen kohdalla kriittiseksi - ja lähtökohdaksi - nousee aika. Milloin? Kysymys nousee keskiöön. Ihminen on keskiössä - muutokset näkyvät meillä.
 |
| Kehittämisen suunta muuttuu. Tämä tarkoittaa että tuotteen kehittämisen sijaan aletaan kehittää käyttäjäkokemusta. Muotoillaan sitä. Ei tehdä tuotekehitystä, ei edes palvelumuotoilua, vaan suunnitellaan käyttäjäkokemuksia. Käyttäjä on yhtaikaa palvelun käyttäjä ja tuottaja. Mitä se sitten tarkoittaa? Uudenlaista osallisuutta. Esimerkiksi jos kehitetään vanhisten ruokapalvelua ei tyydytä kehittämään vain ruokaa (ravintosisältö, esteettisyys..) eikä edes vain tarjoilua (saa valita pöydästä) vaan suunnitellaan käyttäjäkokemus: syön yhdesssä tyttäreni kanssa tällaisessa tunnelmassa. Osallisuuden rooli muuttuu täysin - myös läheisen: en auta henkilökuntaa syöttämään äitiäni vaan syön yhdessä hänen kanssaan. |
 |
| Kehitysprojektien tulosten on tultava heti - ensin pieninä hyötyinä, sitten haastavien asioiden toteuttamisena ja lopulta melkein mahdottomienkin askeleiden ottamisena. Panostuksen on vähennyttävä melko lineaarisesti hankkeen ajan. Jälkien on jäätävä organisaation omaisuudeksi. |
 |
| Uumajassa on otettu käyttöön kahdeksan vuodenaikaa saamelaisen perinteen mukaisesti. Imatran seudulla vuodenaikoja on seitsemän, niin tosiasiassa muuallakin. Jos haluamme järjestää tehokkaita asiakasläthtöisiä palveluja, antaa vuodenaika-ajattelu rytmin. Myös ja erityisesti julkisen palvelujn kehittämisesssä. |
 |
Ketterät projektityömallit ovat tulleet - scrum tuli tietojärjestelmäprojekteihin ja automaattisesti olemme ottaneet käyttöön malleja muuallakin. Arvot ohjaavat vahvasti kehittämistä - ketteryyden yleiset arvot ovat Rohkeus, Kunnioitus, Avoimuus, Sitoutuminen ja Keskittyminen. Miten hyvin olemme osanneet kuntien kehitystyössä siirtyä tähän maailmaan?
Segmentoiko elinkaari?
Meripohjolassakin on kaksi vahvuutta, joiden varaan tulevaisuutta voi rakentaa. Toinen on voimavaraikäluokka ja toinen on pietarilaissegmentti.
Voimavaraikäluokka on eläkkeelle jääneet - työstä eläkkeelle jääneet. Heillä on keskimäärin 25 vuotta hyvää elämää edessä ennen kuin he kääntyvät vanhuksiksi. He ovat sivistyneitä, rikkaita, vapaita... ja heitä on paljon. Suurin kasvava markkina. Merkittävän yhteiskunnan rakentajasukupolvi. Paras maailmassa. Miksi me olemme unohtaneet heidät. Tuo ikäluokka on niin erilainen. Mitä kaikkea se merkitseekään Meripohjolassa, kun fokus on vahvuuksien vahvistamisessa? Kun pahoinvoinnin poistamisen sijaan rakennamme hyvinvointia? Kun syrjäytymisen ehkäisyn sijaan rakennamme osallisuutta? Kun esteettömyyden sijaan rakennamme saavutettavuutta?
|
Lähde muuten opintomatkalle tuonne itään. Se saattaa kannattaa. Matkailun mukana. Koska sittenkin voi olla, että kaikki valo tulee idästä.
Soile Kuitunen
Soile Kuitunen - materiaali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti