Osana oppimistarinaa - näyttämönä Cambridge

Cam-joki

Kolme päivää oivalluksille voi tuntua lyhyeltä ajalta ammentaa aineksia oman alueen ihmisten ja yritysten menestykseen. Tai oman johtamisen kehittämiseen. Kuitenkaan ei tiedä, mikä on se itselle merkityksellinen palapelin pala, joka on ajattelun kehittymisen kannalta tärkeä. Ei voi myöskään tietää, keneltä tai missä maisemassa se meidät löytää. Ehkä se, mitä vierailevat “gurumme” meille jakoivat, johti sellaisiin keskusteluihin kollegoiden kanssa, joita emme muuten olisi koskaan käyneet. Antakaamme siis mahdollisuus sekä tietoisten ideoiden että alitajuntaan jääneiden siemenien jatkojalostumiselle omassa arjessamme.
Keskiviikkona Charles Cotton - kiireinen Cambridge-ilmiön asiantuntija, jolle juuri meitä varten siunaantui jostain muutama tunti aikaa - vahvisti luottamustamme siihen, että ihmiset pystyvät taianomaisesti muuttamaan asenteitaan ja rakentamaan uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia sinnekin, missä aiemmin on pyritty kaikin keinoin varjelemaan eilistä maailmaa. Cambridge on loistava esimerkki siitä, miten vasta yhdistämällä viimeisintä tutkimusta, tekniikkaa ja yrityshenkeä saadaan aikaiseksi jotain ainutlaatuista. Arvostettu yliopistokaupunki tai teknologiakeskus yksinään ei olisi riittänyt tämän päivän Cambridge ilmiöön ja menestykseen. Kaiken takana ovat kuitenkin olleet ennakkoluulottomat ihmiset, jotka ovat tarttuneet ideaan ja saaneet muutkin uskomaan uudenlaiseen yhteistyöhön. Ensimmäisen opintomatkapäivän avainsanoina luottamus, yhteistyö, pyyteetön auttaminen ja uuteen uskominen jäävät odottelemaan, mitä ne omassa tulevaisuustarinassamme voisivat merkitä.
Torstaina fyysikko, filosofi Danah Zohar haastoi jokaisen henkilökohtaisesti miettimään johtamista ja luovuutta henkisen älykkyyden näkökulmasta. Siinä epävarmuuden maastossa, jossa ihmiset kaipaavat merkityksellisyyttä työhönsä, johtajien on itsekin oltava yhteydessä omiin arvoihinsa ja sinut sen kanssa, miksi tekevät sitä, mitä tekevät. Zohar kiteytti dialogejamme varten henkisen älyn kahteentoista periaatteeseen, joiden syventämiseen saatamme tarvita loppuelämän. 
Zohar vakuutti meille, että jokainen meistä on muutoksen tekijä kaaoksen reunalla, missä näkymätön tehdään näkyväksi. Niin Meripohjolassa kuin Cambridgessäkin. Jokaisella meistä on ainutlaatuinen lahjamme annettavana, jotain sellaista, minkä vain   itse kukin yksilönä voi antaa. Kaksia samanlaisia aivoja ei maailmankaikkeudesta löydy. Sen sijaan, että kiinnittyisimme mahdollisimman pieniin riskeihin tai siihen, miten asiat on ennen tehty, luovuus haastaa meidät katsomaan kaaosta ystävänä ja riskejä mahdollisuuksina. Zohar lupaa, että epävarmuuteen uskaltautuminen voi yllättää meidät iloisesti. Tieto vanhenee hetkessä, mutta intuitio, hetkeen tarttuminen ja spontaanisuus ovat henkisen älyn työkaluja. Etätehtäväksi Zoharilta voimme poimia vaikka tasapainoilun faktojen, kysymysten ja ennakkoluulottoman ajattelun kanssa. Ja sen, että uskallamme tuntea tunteemme, puhua niistä ja kohdata toisemme ilman roolien naamioasuja. 
Rehtori Kalle ohjasi ryhmän jakamaan Zoharin syvällisen alustuksen pohjalta nousseita ajatuksia. Henkisesti älykkäiden, luovien johtajien tapaan ryhmä lahjoitti toisilleen oman arkensa haasteista kumpuavia kysymyksiä. Onko kunnassa aikaa ja energiaa yhteisen tarkoituksen etsimiseen? Miten hyvät käytännöt voisi siirtää kuntarajojen yli? Miten saada koko joukkue ymmärtämään muutoksen tarpeellisuus? Ja Tiina kysyi, ollaanko ME ne lähettiläät, joiden tehtävänä on viedä läpi toimintaympäristön kehittämisen malleja? Tässä oli hyvä syy jatkaa pohdintaa pienissä ryhmissä erilaisissa luovuuteen kannustavissa paikoissa. 

King's College

Aikamoisen aivotyöskentelyn lomaan jalkauduimme kaduille maailmankuulujen yliopistojen keskelle, jossa Hong Kongista kotoisin oleva opiskelija Donald opasti meidät hauskasti tämän päivän opiskelijan elämään historiallisessa Cambridgessä, jossa vanhat rituaalit kuitenkin vielä elävät. 
Perjantaina jokainen jakoi ryhmälle ne ideat ja oivallukset, joista itse oli eniten syttynyt. Opintomatkaa varten oltiin viritytty tulevaisuuden tekemisen ajatuksiin Anjan kirjan Työtä rakkaudella. Ikkunoita työn tulevaisuuteen -kanssa. Siinä työn huomista visioineiden suomalaisten rakennusaineina löytyi samoja elementtejä kuin Cottonin ja Zoharinkin viesteistä: merkityksen etsiminen, inhimillinen työkulttuuri, jossa vallitsee auttamisen henki ja erilaisuuden kunnioitus sekä vapaus toteuttaa omia ainutlaatuisia lahjojaan. 
Joskus on hyvä käydä kaukana nähdäkseen paremmin lähelle. Se, mitä uusia ituja Cambridge tarjosi ja mitä tiedostettuja rakennusaineita se entisestään vahvisti, selviää kun itse kukin jatkaa oman alueensa ja uuden työkulttuurin kehittämistä. Se, miten tärkeää dialogi on, lienee kaikille selvää. Jatkukoon avoin yhdessä ajattelu, kysymyksiin luottaminen ja jokaisen henkilökohtaiset kvanttiloikat tuntemattomaan Cambridgen opintomatkan virittämässä ja vahvistamassa Meripohjolaisessa menestyshengessä.


Kirjoittaja Anja Kulovesi-Leino johdatteli meripohjolalaisia pohtimaan paikallista kulttuuria ja taitavan johtamisen merkitystä